Muistatko, kun Suomi täytti 50 vuotta? Entä 100 vuotta? Nämä kohut, kimallukset ja kilistelyt jäivät historiaan
Kaksi tuhatta kättelee ja kaksi miljoonaa katselee. Tällainen on maailman oudoin tapa juhlia itsenäisyyttä.
Linnan juhlat 1967
Suomi täyttää 50, Urho Kekkonen 67, Apu-lehti on 34-vuotias. Eletään vuotta 1967, Kekkonen isännöi Linnan juhlia 12. kertaa, toinen tusina on vielä tulossa.
Nuoriso kapinoi ja marssii rauhan ja ihmisyyden puolesta. Syksyn mittaan on Helsingissä kuollut puolensataa asunnotonta rappioalkoholistia liekkiviinaan, opiskelijat perustavat Marraskuun liikkeen kyydistä pudonneita auttamaan. Kekkosta kiinnostaa nuorten liikehdintä, hän järjestää lastenkutsuja ja tapaa Lapualaisoopperan tekijöitä.
Apu tekee kolme erillistä itsenäisyyspäivän juttua: Linnan juhlista, yhtä laajan reportaasin Eteläsuomalaisen osakunnan tiloissa järjestetyistä pultsareiden tilaisuudesta – siellä saa ruokaa ja juomaa ja lämpöä ja Vesa-Matti Loiri, Muksut ja Tarmo Manni esiintyvät – sekä ruotsinkielisten festistä Loviisasta.
Linnassa on kulttuuriväkeä: Aimo Kanerva, Veijo Meri, Rauni Luoma ja Pentti Saarikoski, joka tutkailee kolmannen kerroksen kirjahyllyjä, muttei löydä harmikseen omia teoksiaan.
Eino Kalima suutelee elegantisti Sylvi Kekkosta kädelle – sittemmin kulloisenkin emännän käsisuudelmin erikoistuvat vakiovieraat Calle Öhman ja kenraali Adolf Ehrnrooth ja joskus diplomaattikunnan jäsenet. Myöhemmin opimme, että jotkut muslimidiplomaatit eivät kättele emäntää vaan tervehtivät laskemalla käden sydämelle.
Naapurimaista on korkeita vieraita Suomea onnittelemassa, Neuvostoliiton presidentti Nikolai Podgorni ja Ruotsin prinssi Bertil. Johannes Virolainen hyörii esittelemässä Podgornia sopiviksi katsomilleen suomalaisille, kuten Eino S. Revolle ja Alfons Almille. Bertil lämmittelee juhlien kuumassa tungoksessa, sillä hän yöpyi Hvitträskissä, pimeässä ja kylmässä, koska sähköt olivat katkenneet.
Kekkonen jakaa tasapuolisesti aikaansa ulkomaisten ja kotimaisten vieraiden kesken, juhlat 1967 olivat ensimmäiset suorana televisioidut. Avun jutun sävy on pakinoiva ja korkeasti kirjallinen, kuvat mustavalkoisia.
2000-luvulla useina vuosina jutunteon pohjana on nettiäänestyksen tulokset parhaista puvuista ja illan kuningattarista, kauniita värikuvia riittää aukeama kaupalla. Sellainen matka ja muutos.
Kekkosella oli valtaa
UKK:n Suomessa presidentillä oli paljon todellista valtaa. Sitä Kekkonen soveltaa myös Linnan juhlissa. Hän on taitava taktikko, noukkii tarkkaan keskustelukumppaninsa, odottaa, että toimittajat ehtivät mukaan noteeraamaan isännän sanat. Sylvi Kekkonen viihtyy kirjailijoiden kanssa Keltaisessa salissa, isäntä kiertelee.
Kekkonen arvostaa suomalaisen designen kulta-ajan edustajia: Tapio Wirkkala, Rut Bryk, Timo Sarpaneva, Vuokko ja Antti Nurmesniemi, Birger Kaipiainen, Kimmo Pyykkö, Armi Ratia he ovat vieraina vuodesta toiseen – Linnassa kuin kotonaan jo.
Mika ja Marjatta Waltari, Väinö Linna, Martti Kurjensaari, Lassi Nummi, Eeva Joenpelto, Eeva Kilpi asettuvat Sylvi Kekkosen salonkiin pohtimaan kirjallisuuden ohella vaikkapa apurahojen jakoa.
Näyttelijöissäkin on ydinjoukkonsa, Tarmo Manni, Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson, harvakseltaan Ansa Ikonen ja Jalmari Rinne. Pian nuorempiakin teatterilaisia, Turun kotkia ja paljon Kansallisteatterin väkeä sekä oopperalaisia, eritoten balettilaisia.
Rahamaailma on vahvasti paikalla, teollisuuspamput, pankkiirit, keskeiset työllistäjät, kustantajat. Juuso Walden, Ehrnrootheja, Rakel Wihuri laukoo auliisti mielipiteitään poliitikoille, sellaisenkin, että aikoo perustaa puolueen ajamaan verotuksesta on luopumista.
Railakas itsenäisyyspäivä 1971
Vuonna 1971 rekisteröidään muutamakin asia. Veikko Vennamo käy kiivaita keskusteluja, Mauno Koiviston villi otsatukka näyttää asettuneen ja Tellervo Koiviston ympärillä kohistaan: hänen pakinansa Suomen Kuvalehdessä villitsevät ja aviomies alkaa jäädä taustahenkilöksi.
Näkyy huppeleita ja eroja. Mikko Niskanen on raikulituulella, frakki roikkuu irtonaisesti. Niskasen daamit vaihtuvat vuosien varrella. Ei hän silti pärjää Okko Kamulle, jonka puolisot vaihtuvat kuin tahtipuikot. Samaan sarjaan yltää myöhemmin muun muassa Jani Sievinen.
UKK lupa kirjoittaa libreton balettiin, jonka Aram Hatsaturijan on kuulemma luvannut säveltää Marianna Rumjantsevalle. Kaunista ballerinaa pidetään Kekkosen suosikkina.
Presidentti säväyttää mieluusti naiskytköksillään, hän kutsuu Linnaan lentoemäntä Nina Vainikaisen, useasti uhkean Sylvi Salosen, Arja Saijonmaan, Armi Ratian, Anita Snellmanin, ja pysähtyy eräiden kanssa juttusille aina vähän liian pitkään.
Sylvi Kekkosen viimeinen vastaanotto 1973
Ennen kättelyiden alkua UKK ojentaa isossa nojatuolissa istuvalle Sylvi Kekkoselle kielokimpun. Vuoden 1973 jutun otsikko kuuluu: Rakkaudella Urholta Sylville. Rouva Kekkonen kättelee vieraat istualtaan. Juhla jää hänen viimeisekseen.
Kekkonen viihtyi pisimpään yläkerrassa kulttuuriväen keskellä. Veijo Mereltä hän kyselee, että mahtoiko se Aleksis Kivi juoda paljon, ja Meri vastaa runsain sanakääntein, että ei se kai paljoa kestänyt. Ritva ja Kalle Holmbergin kanssa UKK pohtii, kumpi mahtaa olla rikkaampaa, savolainen vai pohjoiskarjalainen kieli?
Vuokkoja kukkii vähän joka salissa, varmaan sata, tuskailee Avun reportteri. Maailmaa riepoo energiapula, muttei se Linnassa tunnu, sehän lämpiää ihmisenergialla. Laila Pullinen on näreissään, kun puhutaan puvuista, vaikka pitäisi puhua töistä.
Karita Mattilaa ärsyttää paljon myöhemmin sama asia, Karitan sanoin: ”Miksi puhutaan tisseistä eikä töistä, mietitä miksi joku on kutsuttu juuri tänä vuonna?”
ETYK-vuonna 1975 Kekkonen on voimissaan
Sylvi Kekkonen kuolee joulukuun alussa 1974 ja Linnan juhlat perutaan. 1975 UKK on voimissaan: ETYK sujui komeasti, samoin omat 75-vuotispäivät. Vierasjoukkoa on uudistettu, se on nuorempaa ja epävirallisempaa kuin ennen, ETYK-toimijoita on paljon. Virkamieskuntaa aletaan kutsua vuorovuosittain, myöhemmin rotaatio laajenee.
Kirjailijaedustuskin nuorenee: Alpo Ruuth, Christer Kihlman, Arto Paasilinna, Henrik ja Märta Tikkanen, kirjailijasalonki kaipaa emäntäänsä. Tarmo Manni ja Sylvi Salonen saapuvat kansallispuvuissa puukot komiasti vyöllä. Myöhemmin teräaseiden kanto kielletään.
Kekkonen käy solmimassa linnarauhan Harri Holkerin kanssa, toivottaa tämän näyttävästi tervetulleeksi, vaikka sulkikin Holkerilta oven Tamminiemen neuvotteluihin. UKK aloittaa juttutuokion sanomalla, että arvelivat, etten tule juttelemaan kansanne – minä siis tulin.
Nuori kansanedustaja Lasse Lehtinen antaa näytteen oveluudestaan. Hän on kutsunut daamikseen Assi Koiviston, 18. Salamavalot ja julkisuus ovat sillä taattuja ja puoluekavereita moinen kekseliäisyys harmittaa rutosti. Aika pian aveciksi määriteltiin elämänkumppani tai kihlattu, kun moni toi juhlaan tyttärensä tai äitinsä.
Universaali näky, huokaisi kunniamerkkejään helisyttävä herra katsellessaan Miss Universumia ja Miss Young International Beautya Anne Pohtamoa ja Merja Tammea. Ja Mikko Niskasen tuore vaimo Vuokko haki miehelleen viimeisen kakunmurun – viisaampi valinta kuin kohtalokas booli.
Olympiakultaa 1976
Olympiavuodet näkyvät Linnan juhlien kiertokulussa ja kutsutuissa. Vuosi 1976 oli menestyksekäs: neljä olympiakultaa, ja sankareiden letkaa veti itseoikeutetusti Lasse Viren vierellään tuore vaimonsa Päivi, perässä Pertit Ukkola ja Karppinen.
Sinä vuonna oli moottorimiehiä myös poikkeuksellinen määrä, vaan ainahan heitä on Suomessa riittänyt. Vähin erin rallimestareiden rinnalle tuli F1-maailmanmestarit, endurokuskit ja moottoripyöräilijät.
Tuohon aikaan kirjoitettiin korskeasti, että Linna-kutsu heltiää vain olympiakullalla. Nyt osataan iloita jopa pronssista, joka sekin alkaa olla harvinaisempaa kuin kulta ennen. Urheilulajit ovat monipuolistuneet, ennen olivat yleisurheilijat ja miehet jotka menivät metsään ja hiihtivät sieltä ulos 50 kilometriä myöhemmin. Tuli kumpare, slalom, curling, tennis, golf, jousiammunta, ammunta, purjehdus, taitoluistelu, joukkuelajit jääkiekko ja jalkapallo, muodostelmaluistelut ja muut.
Vuoden 1976 magneetti oli Euroopan kaunein, Riitta Väisänen. Missikutsuttujakin on entistä vähemmän, mikäli eivät satu olemaan jääkiekkoilijoiden puolisoita.
Maailman uutiset Linnan parketilla
Ei Linnan juhlia vietetä eriössä. Ulkopuolinen todellisuus on mukana vähintään keskustelunaiheissa: lama, joka saa monet tulemaan vanhoissa mekoissa, työttömyys, tulevat eduskunta- ja eritoten presidentinvaalit, maailman terroriteot, EU:hun liittyminen, markan kuolema.
Jotkin järkytykset näkyvät kutsulistallakin, Estonian onnettomuus toi Linnaan pelastustoimia johtaneen kommodori Raimo Tiilikaisen, jolle julkisuus toi myös parlamenttipaikan; Jolon panttivangit Risto Vahanen ja Seppo Fränti kertaavat kokemuksiaan vuoden 2000 juhlissa, tsunamin pelastustoimijoita kiitetään kutsula vuonna 2005.
Vuonna 1978 puhuttiin lamasta – vielä todempi aihe se oli 1990-luvulla. Mutta vuonna 1978 UKK tanssii pitkästä aikaa valssin: hän pokkaa daamikseen Satu Östring-Procopéen. Tohtori Berndt-Johan Procopé toteaa, että vierestä vietiin, mutta perhettä kohtasi suuri kunnia.
Vuonna 1980 pohditaan, kuka vieraista on ensimmäistä kertaa, kuka mukana pitkästä aikaa? Sitä ei kysytty: kuka on viimeistä kertaa – isäntä itse.
Irja Ketosta onniteltiin, hän oli päivän vanha Suomen ensimmäinen naisvuorineuvos. Pirkko Liinamaa tuli yksin ja oli ystävien ympäröimä koko illan, Keijo Liinamaa oli kuollut kesäkuussa.
Manu-ilmiö
Linna on Manu-ilmiötä pullollaan juhlissa 1982. Mauno Koivisto on raikas tuulahdus, häntä ei mielletä aivan poliitikoksi, vaikka hän on kahdesti ollut pääministeri, vaan ei koskaan kansanedustaja, toisin kuin Tellervo Koivisto, yhden kauden parlamentaarikko ja pitempää kaupunginvaltuutettu. Heitä pidetään mainiona, huumorintajuisena parivaljakkona, kumppaneina.
Pakettiin kuuluu myös ”tasavallan prinsessa” Assi Koivisto, hauska sanavalmis haastateltava, joka hoitaa tästä pitäen Linna- juhlien lausunnot, puvut, niiden kierrätykset ja vaihtokaupat äidin kanssa.
Hän tarttuu uuteen rooliin välittömyydellä, vetää tiputanssia, valssaa Suomen 75-vuotisjuhlissa vuonna 1992 liehukutrisen nahkafrakkiin sonnustautuneen Renny Harlinin kanssa – Amerikan-mies antaa samalla syvästi isänmaallisia lausuntoja. Dannylle Assi kertoo tämän olleen hänen nuoruutensa unelmien kohde, jonka kanssa hän halusi naimisiinkin.
Mauno Koivisto keskittyy muihin muutoksiin, muun muassa vähentämään presidentin valtaa. Linna-juhlat saavat pyöriä totutusti.
Jääkäreiden juhlat 1987
Vakiokutsutuissa näkyy ajankulu. Miten vanhetaan ja muututaan yhdessä, erotaan tai jäädään yksin. Puhemies Matti Ahde ja Hilkka Ahde eivät näytä muuttuvan juuri lainkaan, eivätkä Riitta ja Topi Uosukainen, liehuva liekinvarsi ja hänen upseerinsa, tanssitaiturit.
Jotkut muuttuvat yhteen suuntaan ja sitten takaisin, kuten vaikkapa Sirpa Pietikäinen tai Päivi Räsänen, joka nuortui puoleen entisestä ministeripäivät jätettyään.
Linna-raporteista voisi päätellä, että piskuisen Rkp:n kansanedustaja Ingvar S. Melin on poliitikoista merkittävimpiä, aina kuvattuna. Vierellä ensin Lenita Airisto, sitten Maria Melin ja päähuomio rouvissa, Lenitan puheissa ja Marian asuissa.
Maria Melinin puvut olivat toisinaan varsinaisia taideteoksia, yhdessä oli niin näyttävä koriste alaselässä, ettei sen kanssa voinut istua – rouva siis tuotiin Linnaan pakettiautossa seisten. Ja kuvatekstien mukaan vierellä Ingvar S.
Koivistojen vieraissa näkyy sukupolven rukkausta: vieraina ensin Tom Pöysti, sitten Erik, mutta myös Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson.
Vuonna 1987 Koivisto kutsui kaikki maan itsenäisyyden alkuun saattaneet jääkärit. Heitä oli elossa 13, paikalle pääsi neljä jääkärikenraali Väinö Valveen johdolla. Hänen ympärilleen syntyi kunnioituksen kehä. Martti Ahtisaari vakiinnutti menneiden sotasukupolvien kiittämisen ja kunnioittamisen.
Manu valmistautui lähtöönsä 1993
Tunnelma sähköistyy aina kun presidenttiys on katkolla. Vuonna 1993 Mauno Koivisto valmistautui lähtöönsä täysin palvelleena ja hyvillä mielin. Pari viikkoa aiemmin hän oli viettänyt 70-vuotispäiviään, ja ne jotka eivät olleet päässeet onnittelemaan, pysähtyivät kättelyssä tekemään niin.
Kuten kenraali Ehrnrooth ja Johannes Virolainen, joka oli näreissään siitä, ettei häntä ollut kutsuttu Mäntyniemen juhliin.
Pentti Arajärvi muuten laski huvikseen ennen ensimmäistä kättelyurakkaansa, että jos tulee 2 000 vierasta ja jokaisen kohdalla tapahtuu sekunnin viivästys, se on puoli tuntia ja koko aikataulu kaatuu.
Tellervo Koivistolla on sama mekko kuin ensimmäisissä juhlissaan, muodinmukaiseksi muokattuna. Vieraina on runsaasti Mäntyniemen tekijöitä – uusi residenssi valmistui syksyllä 1993 ja samalla Linnan kolmanteen kerrokseen vapautui lisää tilaa myös juhlijoille, kun Linna ei enää ole koti.
Tapani Kansa antaa lausuntoja siitä, miten hieno mies Koivisto on, täysin vilpitön. Ja siitä, miten nuorilta ovat käytöstavat kadonneet, tuossa Linnan seinää vastan lorottavat – järjestyksen järkkyminen on hänestä vaarallisempaa kuin taloudellinen niukkuus!
Entinen arkkipiispa Mikko Juva valaa uskoa tulevaan, että kyllä me selviämme, olemme selvinneet pahemmastakin. Suomi rypee pahimman laman keskellä, suomalaiset kaapivat maasta siinä Linnan edessä kauppatorin myyntijätteitä syötäväkseen, ja ruotsalaislehdet repivät tästä jättijuttuja.
Koska ilonaiheita on vähän, kaikki kulkevat onnittelemassa toisiaan. Walton Grönroosille satelee onnitteluja uuden oopperatalon avajaisista, Hannele Pokkaa onnitellaan pyöristyvästä vatsanseudusta ja Katri Kalaojaa ja Panu Rajalaa lähes vuoden takaisesta kihlauksesta. Sari Essasyahin hurjaaa kävelynlonksutusta muistellaan sinivalkoisella kaiholla: hän pelasti Suomen kunnian kullallaan kesä MM-kisoissa Stuttgartissa.
Kun tuoreita urheilusankareita oli harvinaisen vähän, kutsu kävi kultakauden kadonneille menestyjille. Eero Mäntyranta yllättyi ja ilahtui, keihäs-Kimmo Kinnunen totesi, että mukava mies tuo Manu ja mikä koura!
Manua kiittelivät kaikki ja samalla katseltiin mahdollisten seuraajien pärjäämistä syrjäkarein.
Kansan valitsema virkamies isännöi 1994
Martti Ahtisaari, ensimmäinen suoralla kansanvaalilla valittu presidentti, on vuosikymmeniä ulkomailla asunut kansainvälinen virkamies, ei poliitikko eikä lainkaan paikallispoliitikko, mutta hänpä tuo Linnaan maakuntien miehet ja naiset vastavierailulle. Presidenttiytensä ensi kuukausina 1994 hän kiersi maata ahkerasti, ehkä myös hahmottaakseen itse miten maa voi.
Lupsakka tunnelma tarttuu isäntäparista vieraisiinkin. Mutta kättely alkaa kurkkua kuristavalla seremonialla: valtiosaliin astelee Mannerheim-ritarien harmaapäinen rivistö Adolf Ehrnroothin johdolla, parvelta soi hidas surumarssi, kiitosmarssi. Heitä on jäljellä 44, suurin osa paikalla. Pyörätuoleja, rollaattoreita, keppejä, saattajia, verkkainen astunta, kukin voimiensa mukaan. Eeva Ahtisaari liikuttuu.
Monet puhuvat siitä, että tässä vietetään viimeistä itsenäisyysjuhlaa – parin viikon päästä Suomi liittyy Euroopan Unioniin. Sotaveteraanien lausunnoissa ei tätä pelko kuulu.
Kesän 1994 Helsingin EM-kisoissa vain Essayah soitatti Maamme-laulua.
Suomelle lätkäkultaa 1995
Curt Lindström on sankareista suurin vuonna 1995, ruotsalainen, joka valmensi kiekkoleijonat historian ensimmäiseen MM-kultaan. Pelaajiakin on juhlissa joukoittain, mutta Lindström joutuu tai saa antaa haastattelun toisensa jälkeen.
Marko Ahtisaari viihtyy muusikkojen seurassa, soittaja hän on itsekin. Martti Ahtisaari toi jazzin Linnaan, siellä missä ennen kokoontui Sylvi Kekkosen kirjailijasalonki, musisoidaan. Jazzia seuraa etno, pienet kokoonpanot klassista musiikkia, akustinen taivas alakerran hälyn jälkeen.
Suurin jännityksen aihe on, tuleeko pääministeri Paavo Lipponen ja jos, niin kenen kanssa vai yksin. Paheksunta on syvää, kun hän jättää juhlat väliin, kun siviilisäädyn uudelleen määrittäminen ottaa koville.
Vuoden 1997 juhlien pääuutinen on Lipposen saapuminen Linnaan yhdessä kihlattunsa kanssa. Suomi täytti 80, mutta juhlat muistetaan siitä, että Päivi Hertzberg, 30, astui virallisesti julkisuuteen arvovieraiden etunenässä. Hän oli rento ja kaunis ja sanoi heidän toivovan perheenlisäystä. Tämä oli mukana jo Linnassa: häitä vietettiin tammikuussa ja Emilia syntyi loppukesästä.
Hjallis Harkimo saapuu Linnaan kansanedustajapuolisonsa Leenan kanssa, ja jupisee odottaneensa kutsua silloin, kun hän yksinpurjehti maailman ympäri – englantilaiset tekivät omasta ensimmäisestään jaarlin, Suomessa pitää kai hiihtää maapallon ympäri! Hjalliksen ensimmäinen kutsu Linnaan tuli Hartwall-areenan rakentajana, sitten Leenan puolisona, kohta Merikukka Forsiuksen aviomiehenä – ja nykyisin neljännessä roolissa: kansanedustajana.
Näitä monissa rooleissa Linnaan kutsuttuja on lukuisia. Tavallisin versio on olla ensin huippu-urheilija ja sitten kansanedustaja – esimerkkejä löytyy kymmenittäin. Tai saada näkyvyyttä toimittajana ja päätyä Linnaan. Tai riimitellä hyvät rallit ja nousta kansanedustajaksi, kuten Mikko Alatalo. Kyllikki Stenros ehti Linnaan neljässä roolissa: toimittajana, kansanedustajana, Johannes Virolaisen puolisona ja puhemiehen leskenä.
Monimutkaisimpia ovat Tanja Karpelan variaatiot: kansanedustaja, kulttuuriministeri, kolmissa juhlissa myös Sauli Niinistön kihlattu, kohta avecina ohjaaja Olli Saarela ja sukunimenä hetken verran Saarela, sitten vierellä uusi aviomies Janne Erjola.
Lasikatto hajosi 2000
Joulukuussa 2000 Linnassa kilisivät muutkin kuin onnittelumaljat – viimeinenkin lasikatto helisi rikki, kun Suomi sai ensimmäisen naispresidentin Tarja Halosen. Kaikki on ennallaan ja silti toisin, tuumaavat erityisesti naiset.
Itsenäisyyspäivä osuu Avun aikatauluun kehnosti, keksitään siis uutta vinkkeliä sillä, että haastatellaan Pentti Arajärveä juhlan kulusta. Sama toistetaan 11 vuotta myöhemmin, kun Halosen kausi päättyy.
Arajärvi arvelee humoristiseen tapaansa, että pää kaiketi kesti hyvin, jalkoihin kättelyseremonia käy yllättävän paljon, kun seisoo liikkumatta samassa asennossa pitkään. Vaikka nyt seisotaankin Ahtisaaren uudistuksen mukaan matolla, joka pehmentää ja vie liukkautta.
Valiokuntaneuvoksen mukaan ilta oli mielenkiintoinen, juhlava ja hauska, ja testatuksi tuli, että terveellä järjellä pärjää kuten muuallakin.
Nuorisomusiikin edustajia on paljon: Bomfunk MC´sin Gismo, Darude, Jaakko Salovaara.
Seuraavana vuonna presidentti Halonen pukeutuu euralaisen mahtiemännän asuun, joka on turhan kuuma. Sisupussi Eila Hiltunen juhlii pyörätuolissa, myös Nanny Still on mukana, nasaalipopin taitureita Jonna Kososta ja Erin Koivistoa piiritetään innolla, Jari Sillanpää päätyy heidän kanssaan jatkoille. Pro Finlandia -mitalilla kiitetty Eino Grön muistelee laulaneensa Linnassa tangoja Argentiinan presidentti Carlos Menemille.
Kulttuuriväki ottaa yritysmaailman paikkaa Halosen kaudella, vaihtoehtoryhmät ja järjestöt siirtyvät protestoijista kutsuvieraiksi.
Nummisuutarien Esko, Jussi Lehtonen, kuvaa kivimäisin sanakääntein juhlakuhinaan hyönteispesäksi, sarvijaakkoja ollaan! Aku Louhimies vakuuttaa, että Linnan juhlat sopisivat valkokankaalle, mutta se olisi ehdottomasti komedia. Ja Martti Suosalo, että täällä tallentuu melkoinen määrä materiaalia tulevia töitä varten.
Uuden sukupolven esiinmarssi
Mannerheim-ristin ritareja on vuonna 2005 jäljellä viisi, paikalla kolme, Pentti Iisalon johdolla. Lopulta ritareita on enää: Tuomas Gerdt jaksoi Linnaan vielä 2015.
Kirsti Paakkanen tulee presidentistä toiseen. Yksin, kättelee ja poistuu – Linnassa vieraatkin seisovat tuntitolkulla, tuoleja on vähän. Maria Sid hakee vuonna 2009 Juha Miedon tanssiin, Sid rientää spontaanisti tervehtimään Anna-Kaisa Saarista, jota ihailee kovin.
Onhan Linnassa edelleen myös vallanpitäjiä menneiltä päiviltä ja nykyisiltä, mutta heistä ei paljoa raportoida. Paitsi tuoreista presidenttiehdokkaista, kun vahdinvaihto lähenee.
Aika hiipii vähin erin Linnaan. Nais- ja miesparit saapuvat pareina ja tanssivat näkyvästi. Tulee maahanmuuttajien edustajia ja muita vähemmistöjen edustajia. Näkyy tatuointeja, lävistyksiä, syntyy nimmariruuhkaa vaikkapa Ville Valon ja Lauri Ylösen ympärille: ”Tyttärelle pyytäisin”.
Paheksunnan määrällä on tapana pysyä vakiona. Kun politikointi juhlissa kuihtuu, katse kääntyy ulkoisiin: rintaliivittömyyden seurauksiin, tennistossuihin, anteliaisiin kaula-aukkoihin ja muihin harkintakyvyn pettämisiin, protesteihin Linnan sisällä.
Linnan ulkopuolella mellakointi lisääntyy. Anarkistit rikkovat liikkeiden ja autojen ikkunoita, juhlijat puikkelehtivat poliisien ja nujakoijien välistä.
Tulee erilaista teemaa juhlien aiheeksi: maakuntaa, kierrätystä, vanhustyötä, lasten asiaa, avustusjärjestöjä, Itämerta. Muutos siirtyy tarjoiluunkin, luomua, lähiruokaa, reilun kaupan antimia, enemmän suolaista, vähemmän makeaa, kasvisruokia, allergioiden ja ideologioiden huomioimista.
Yksi ei muutu: talon booli, jota tarjoiltiin jo J.K. Paasikiven aikana. Ei se kovin tymäkkää ole, mutta kuumuus ja jännitys tekevät tepposensa. Kekkosen aikaan mukkelismakkelis-tapauksia sattui aika usein. Silloin myös media sai juhlia loppuun asti, tapauksista tiedettiin, vaan ei kerrottu.
Kohtalokkaasti kävi 1980-luvulla Jari Tervon ja Kari Väänäsen, seurasi pitkä porttikielto, ja kun seuraava kutsu vuosien jälkeen tuli, he tiesivät, että booli ei sovi janojuomaksi. Arto Melleri ja Nadja Pyykkö eivät ehtineet saada uusintakutsua.
Linnan historiaa tehtiin 2012
Neljän presidenttipari rivistö teki historiaa Sauli Niinistön kauden aluksi vuonna 2012. Silloin ei tiedetty, että näky oli ainutkertainen: seuraavana vuonna juhlittiin Linnan remontin takia Tampere-talossa, jonne Mauno ja Tellervo Koivisto eivät matkustaneet, vuonna 2014 Koivistot eivät enää jaksaneet tulla Linnaan.
Luontevan arvokkaasti Niinistö ja Jenni Haukio ottavat uuden roolinsa. Kutsuttuina ovat Cheek Louis Vuittonin puvussa, Samu Haber ja Vivianne Raudsepp, Laura Voutilainen, Kaija Koo, Laura Birn, Samuli Edelmann ja Laura Tuomarila, Sipe Santapukki, Jari Litmanen ja Ly Jürgenson, ja illan pisin mies Hanno Möttölä, 209 senttiä, ja vaimo Ulla.
Illan puheenaihe on Kari Hotakaisen toipumisen ihme. Maaliskuisessa kolarissa henkihieveriin murskautunut kirjailija tarvitsee enää vain keppiä tuekseen. Hän puhuu elämän sattumanvaraisuudesta ja vaimo Tarja Laaksonen sanoo, että aviomies on entistä ihanampi, yhteistä aikaa ja elämää osaa arvostaa eri tavalla, kun mikään ei enää ole itsestään selvää.
Linnan remontti valmistui 2014
Linna ottaa juhlijat vastaan 2014 perusteellisesti remontoituna ja raikkaana. Paikalla on koivuja ja tähtiä, kuten Saku Koivu ja Teemu Selänne vaimoineen sekä sotasankareita.
101-vuotiaasta Hannes Hynönen hurmaa kaikki lupsakkaalla puheellaan, huumorillaan ja vilkkusilmillä. Hänestä tulee parissa minuutissa some-ilmiö, julkkis, kiitollisuuden kohde, ja Sofi Oksasen tanssipartneri. Hynönen saa Sauli Niinistön liikuttumaan. Presidentin äiti Hilkka, 98-vuotias entinen lotta, oli kuollut edellisenä päivänä.
Toissavuonna vietettiin kulttuurinjuhlaa, tunnelma on arvokas ja rento. Mukana on Ismo Leikola, tuore maailman hauskin ihminen, Waltteri Torikka, Tiina Lymi, Arman Alizad, Iiro Rantala ja Lotta Kuusisto ja puolitusinaa mäkihypyn sankaria Veikko Kankkosesta Matti Nykäseen. Jari Sillanpään kinky poronnahkainen asu valjainen symboloi kantajansa mukaan seksuaalista vapautta.
Lentopallo ja koris ovat uusia kansallislajeja, paikalla valmentaja Tuomas Sammelvuo ja Shawn Huff.
Ja kun veteraanien kunniapuheenjohtaja 102-vuotias Armas Iivo esittää pystypäin presidenttiparille Iltahuuto-laulun, aika pysähtyy.
Viime vuonna mentiin juhlavuotta kohden. Noteeratuiksi tulevat antoisat kaula-aukot ja muodikas sametti, Matti Vanhasen uusi seuralainen, sahaperijättäreksi tituleerattu Heidi Huhtamaa, aivoinfarktista toipuva Helena Petäistö, Madventuresien Tuomas Milonoff ja Riku Rantala kauniine vaimoineen sekä nelinpeluri Henri Kontinen – lopultakin uutta tennisverta!
Suomi 100 vuotta 2017
Jaana Pelkosen kimalteleva iso raskausmassu todistaa, että itsenäisyysjuhlissa voi amorkin iskeä: kadetti Niko Aho haki Pelkosen tanssiin vuonna 2007, parin esikoinen syntyi helmikuussa 2017.
Suomi 100, juhlaa, teemaa ja tempausta on riittänyt lähes uupumukseen asti. Linnan juhliin tulijoita vastassa on yleensä ollut kaksi tervetulleeksi toivottajaa, joskus vain yksi.
Vuonna 2017 vastaanottajia on kolme – presidenttipari odottaa esikoistaan. Tulokkaan pitäisi saapua samoihin aikoihin, kun selviää, isännöikö Sauli Niinistö Linnaa vielä toisen kauden.
Päivitetty 6.12.2023 – Ilmestynyt 7.12.2017
