Vaellus Ruotsissa: Abisko-Nikkaluokta

Tämän vuoden vaelluskohteeksi valikoitui Abisko-Nikkaluokta -reitti eli Dag Hammarskjödsleden netissä näkemieni kuvien vuoksi. Kauniiden maisemien lisäksi reitillä houkutti sen helppous sekä turvallisuus, jonka tupaverkosto tuo mukanaan. Sopiva kohde yksinvaellukselle siis, paitsi että tällä kertaa en ollut reissussa yksin!

Keväällä tulin maininneeksi suunnittelemani vaelluksen nuoruuden ystävälleni A:lle ja kysäisin haluaisiko hän lähteä mukaan. Ja kyllähän A halusi.

Vaellusreitti ja aikataulu

Abisko-Nikkaluokta -reitti on noin 105 km pitkä ja alkumatkasta kulkee Kungsledeniä pitkin kunnes Singin kohdalla kääntyy itään kohti Nikkaluoktaa. Reitin varrella on tupia noin päivämatkan päässä toisistaan ja käytimmekin niiden palveluja hyväksemme aina kun mahdollista.

Aikaa vaellukseen meillä oli varattuna 6,5 vaelluspäivää välillä 16.-22.8.2019. Alkuperäinen suunnitelma oli jotakuinkin yöpyä seuraavissa paikoissa: Abiskojaure, Alesjaure, Sälkä ja Kebnekaise, jolloin Kebnekaiselle kapuamiseen olisi jäänyt yksi kokonainen päivä. Tämä olisi kuitenkin vaatinut useita yli 20 km päiviä. Suunnitelma oli jo lähtiessä turhan rankka, ja sen tiedostinkin, ja olin täysin valmis jättämään Kebnekaiselle kiipeämisen väliin. Tämä oli kuitenkin hyvä opetus myös tulevaisuuden suunnittelulle: keskimääräinen päivämatka on hyvä olla noin 15 km, jolloin hyvinä päivinä voi mennä vähän pidemmästi ja huonoina vähemmän.

Todellinen reittimme muodostui lopulta sellaiseksi, että yövyimme tuvilla puolet öistä (3 yötä), joista yksi sisällä tuvassa, ja puolet muualla. Syynä muualla yöpymiseen oli puhtaasti se, että saimme seuraavan päivän etappia hiukan lyhemmäksi.

Reitillä on myös muutama tilaisuus lyhentää kävelymatkaa: ohitimme Singin oikoreittiä pitkin, mikä lyhensi matkaa noin 7 km, ja viimeisenä päivänä otimme venekyydin, joka lyhensi kävelymatkaa n. 6 km. Lisäksi Alesjaureen tullessa olisi ollut mahdollisuus lyhentää kävelymatkaa n. 6 km venekyydillä, mutta siitä myöhästyimme.

Ajankohdan suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon vaellustapahtuma Fjällräven classic. Aikataulusyistä lähdimme liikkeelle tapahtuman viimeisenä päivänä ja tapahtuman osallistujia tuli vastaan alkumatkasta -ja heitä oli paljon!

Tuvat reitillä

Tuvat ovat STF:n (Svenska Turistföreningen) omistuksessa ja ne ovat maksullisia. Yö tuvassa kustansi n. 55 € (jäsenhinta n. 46 €), yö teltassa n. 28 € (n. 18 €) ja telttailijoiden päivämaksu on n. 9 € (jäsenet ilmaiseksi). Jäsenhinnan saa myös Suomen Ladun jäsenkortilla, vaikka sitä ei STF:n sivuilla enää mainitakaan. Kebnekaisen tunturiasemalla on oma hinnoittelunsa.

Tupien käytännöt ja järjestelyt vaihtelivat: telttailijoille oli joko oma erillinen keittiötupa taikka mahdollisuus keittää jonkin tuvan keittiössä. Keittiöissä on kattiloita ja aterimia vaihtelevasti, mutta yleensä riittävästi. Tuvilla on yksi tai useampi kuivaushuone, mutta tilan löytyminen on tuurista/paikasta/säästä riippuvainen. Joillain tuvilla pääsi myös saunomaan.

Suurin ero Suomen tupiin verrattuna on se, että tuvilla oli aina vähintään yksi tupavahti. Lisäksi useimmilla tuvilla oli myös kauppa, josta sai ostaa retkeilyruokaa, herkkuja ja muuta tarpeellista. Osa vaeltajista osti kaiken ruuan tuvilta, jolloin kannettavaa oli vähemmän.

Juomavettä sai useimmilla tuvilla hakea tupien vierestä virtaavista puroista. Aina se ei ollut mahdollista; esimerkiksi Alesjauressa vettä otettiin säiliöistä. Likavesille oli oma tyhjennyspaikkansa, jota Suomessa ei kaikilla tuvilla ole.

Vessojen osalta voin todeta, että suomalaiset kuivakäymälät ovat luksusta. Nämä nimittäin haisivat; toisissa pissa ja toisissa kakka. Vessojen vieressä oli tarjolla paikka pestä käsiä kylmällä vedellä ja saippualla, mutta minä käytin lisäksi käsidesiä.

Voiko vessa olla upeammalla paikalla?

Matkat vaellusreitille

Tutkimme erilaisia matkareittejä. Rajoittavana tekijänä oli aika (koko reissuun käytettävissä oleva aika huomioiden Fjällräven classic ja A:n loman loppuminen). Omalla autolla meneminen karsittiin heti alkuunsa, koska yhdessä päivässä ei kuitenkaan olisi pystynyt ajamaan koko matkaa.

Harmiksemme Ruotsin lappiin kulkeva yöjuna oli kyseisenä ajankohtana peruttu ratatöiden vuoksi. Näin ollen kätevä yhteys Uumajasta oli pois suljettu.

Päädyimme menemään yöjunalla Tornioon ja sieltä (Haaparannan puolelta) bussilla Kiirunaan. Bussimatka kesti lähes 6 tuntia, mutta onneksi sekin meni yllättävän nopeasti. Hotelliyön jälkeen jatkoimme bussilla Abiskoon. Nikkaluoktasta pääsimme taas bussilla Kiirunaan, jossa olimme jälleen samassa hotellissa yötä ja jatkoimme seuraavana päivänä bussilla Haaparantaan ja yöjunalla takaisin kotiin.

Junalippuihin meni 98 € /henkilö, bussilippuihin n. 110 €/henkilö (paitsi että olin saanut noin 5 € alennusta Abiskon bussilipusta, kun minulle olikin myyty nuorten eli 20-25 vuotiaiden lippu!) ja hotelliyöpymisiin 110 €/henkilö. Lisäksi lauttamatka maksoi n. 32 €.

Näihin maisemiin kelpaa matkustaa pidemmältäkin.

Mitä erityisesti jäi mieleen?

Abisko-Nikkaluokta -reitti oli vähän kuin Kilpisjärvi-Halti alueen isoveli; samantapaista, mutta paljon isompaa. Lisäksi isoveljellä oli vesiputouksia tunturien rinteillä siellä ja täällä. Kivet olivat suurimmaksi osaksi harmaita, eivätkä olleet yhtä moninaisia kuin Haltin reitillä. Erikoisinta olivat turkoosina hohtavat järvet, joita en ollut ennen nähnyt kuin kuvissa.

Áhpparjávri hohtaa kauniin turkoosina.

Reitillä oli paljon pitkospuita. Vaikutti siltä, että paikoin tarkoituksena oli enemminkin suojella maata kulumiselta kuin vaeltajan jalkoja kosteudelta. Kahlattavana oli vain muutama matala puro, joissa vettä oli vain nilkkoihin asti (vain kerran otimme kengät pois jalasta). Isompien jokien yli oli sillat, jotka olivat hiukan pelottavia; suosiolla menimme yksi kerrallaan, sillä toisen askeleet hytkyttivät siltaa omiin askeliin nähden epätahdissa.

Sää oli vaihtelevaa ja muuttui nopeastikin. Ensin oli kuuma ja yhtäkkiä kylmä viima pakotti lisäämään vaatetta. Sadetta tuli jatkuvana vain yhtenä päivänä, mutta lähes joka päivä lyhyt sadekuuro pyyhkäisi yli. Välillä näkyi selkeitä rajoja, missä sataa ja missä ei.

Vastaan tuli paljon kaikenlaista kulkijaa. Oli kävelijöitä, jotka tekivät mielettömiä päivämatkoja ja juoksijoitakin oli useampi. Jotkut olivat vaeltamassa koko Kungsledeniä (425 km) ja olivat olleet jo muutaman viikon reissussa. Toisilla oli paljon tavaraa mukana, toiset kulkivat pienet reput selässä tuvalta tuvalle. Reitillä oli paljon muitakin, mutta ei mielestäni häiriöksi asti.